Haloota välivuodesta

Ajatus lähti piskuisesta uutisesta, jonka naputtelin korkeakoulupaikan saaneiden nuorten määrästä. Tulos oli, että vain kolmannes ammattikorkeakouluihin hakeneista nuorista sai opiskelupaikan. Samoin aikaisempina vuosina yliopiston valintakokeisiin osallistuneista noin kolmannes on saanut hyväksymiskirjeen.

Näin ollen suurin osa hakijoista viettää välivuotta. (Noh, ehkei pidä paisutella. Osa hakijoista on täysipäiväisesti työssä, osa on alan vaihtajia, joilla on jo opiskelupaikka, jotkut hakevat ammatillisiin opintoihin työmarkkinatuen takia, joten osalla on selvät suunnitelmat ja järkevää tekemistä ”välivuodelle”…) Opiskelupaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Miten ja missä nämä nuoret välivuotensa viettävät?

Välivuodella on jotenkin kielteinen kaiku, enkä oikein ymmärrä miksi. Tietysti valtiovalta haluaa nuorten jatkavan opintojaan asap, jotta heistä tulee hyviä, pitkän työuran tekeviä veronmaksajia asap (jotta suuret ikäluokat voivat jäädä hyvillä mielin eläkkeelle), mutta koska kaikille ei riitä opiskelupaikkoja, kaikki eivät voi tehdä kaikkea asap.

Eikä tarvitsekaan. Välivuoden aikana saa kiertää maapallon jos haluaa ja saa tehdä hanttihommia jos haluaa. Välivuoden aikana saa olla miettimättä jatko-opintoja, vaikka se sukulaisten mielestä olisi hukkaan heitettyä aikaa. Välivuoden aikana saa miettiä ja etsiä omaa alaa, koska kaikki eivät ole aina halunneet opettajaksi tai arkkitehdiksi. Tämän päivän artikkelissa puhuva haastateltava, joka opiskeli välivuoden kansanopistossa, tiivisti ajatuksen niin hyvin: ”En juurikaan välitä välivuosista puhumisesta: kaikki on kuitenkin yhtä lailla elämää.”

Välivuottakin pitäisi pohtia työryhmässä

Sitten vähän taustaa. Opetusministeriön asettaman työ- ja ohjausryhmän muistio nuorten siirtymisestä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin ja sieltä työelämään valmistui maaliskuussa. Tärkeimpinä pointteina tässä muistiossa oli ylioppilastutkinnon ja toisen asteen päättötodistuksen hyödyntäminen haussa nykyistä enemmän, opinto-ohjaukseen satsaaminen ja opiskelijoiden valinta nykyistä laajempiin opinto-ohjelmiin. Pisteet näistä ajatuksista ryhmälle. Olen opintojen-ohjaus -fani.

Mutta vaikka työryhmän esittämiä uudistuksia alettaisiin toteuttaa, iso joukko nuoria joutuu silti viettämään välivuosia. Opiskelupaikkoja ei edelleenkään riitä kaikille. Haloota pitäisi siis pitää myös välivuoden hyödyllisestä käyttämisestä. Ehkä Virkkusen pitäisi asettaa työryhmä pohtimaan miten nuoret saataisiin viettämään välivuosi opiskelemalla vaihtoehtoisia opintomuotoja tai muuten käyttämään vuosi tulevaisuuden kannalta tehokkaasti.

Avoimessa voi edetä tutkinto-opiskelijoiden tahdissa

Tässä esimerkki: Veljeni ei päässyt haluamaansa opiskelupaikkaan vuosi sitten. Hän muutti opiskelupaikkakunnalle joka tapauksessa ja opiskeli vuoden avoimessa ammattikorkeakoulussa, samassa tahdissa ja usein samoilla luennoilla varsinaisten tutkinto-opiskelijoiden kanssa. Vuoden opinnot kannattivat: Hän sai kevään yhteishaussa opiskelupaikan ja aloittaa opinnot syksyllä toisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Hänen kohdallaan välivuotta ei siis voi laskea varsinaiseksi välivuodeksi, sillä hän valmistuu määräajassa, jos vain jaksaa pitää opiskelutahtia yllä.

Avoin yliopisto, avoin ammattikorkeakoulu ja kansanopisto ovat mielestäni loistavia vaihtoehtoja välivuodelle, vaikka niissä opiskelu vähän maksaakin. Niiden mahdollisuudet tuntuvat kuitenkin olevan kovin vieraita nuorille. Eivätkö he saa tietoa koulutuksesta? Vai liekö yksi syy raha? Että ei todellakaan aiota tai haluta maksaa edes lyhytaikaisesta koulutuksesta Suomessa, jossa koulutus on ilmaista? Eräs tuttu mies taisi joskus todeta niinkin älykkäästi, että maksulliset koulutukset ovat niitä varten, joilla ei riitä äly maksuttomaan koulutukseen. Teki mieli sylkäistä päin naamaa.

Videosta näkee kansanopistossa opituttujen taitojen tason:

Veljeni avoimen ammattikorkeakoulun maksut eivät päätä huimanneet, kun laskujen summaa vertaa hyötyyn. Kansanopistoissa opiskelu on vähän tyyriimpää, mutta hintaan kuuluu usein ruuat ja asuminen. Ja kansanopistovuoden aikana itsenäistyy, saa uusia ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia. Tiedän, koska vietin itse vuosia sitten vuoden kansanopistossa.  Vuoden aikana suoritin myös tiedotusopin appron, jonka sain hyväksiluettua päästyäni korkeakouluun. Ei ehkä asap-suoritus, mutta tehokasta välivuoden käyttöä ainakin.

HUOM! Välivuoden mietteitä pääsee lukemaan syksyllä, kun kaksi nuorta alkaa pitää välivuosiblogia. Pysykää siis kanavalla.

Tiina