Työnhakemisesta

Sain tehtäväkseni metsästää neljä työntekijää asiakkaallemme. Homma on minulle äärimmäisen mielekäs, sillä rekrytointiprosessi on aina kiehtonut. Viimeisen puolen vuoden aikana olen sisäistänyt työni kautta, mitä ovat ‘hyvä ja persoonallinen työhakemus’, ‘tarkkaan laadittu cv’ ja ‘hakijan aktiivisuus’.

Odotus

Nyt odotukseni olivatkin korkealla. Mielestäni tarjoamme työ on aidosti tosi hyvä duuni kelle tahansa korkeakouluopiskelijalle opintojen ohelle. Aitoa road show -meininkiä ympäri Suomea hyvässä porukassa, letkeää menoa. Kaupallisen alan opiskelijalle etenkin kuin nenä päähän!

Kirjoitin ilmoitustekstiin, että annan mielelläni lisätietoja työstä ja perään oman puhelinnumeroni. Jäin jännityksellä odottamaan, kerkeänkö hoitaa arkiset duunini puhelimen pirinältä.

Pettymys

Noh, eiväthän asiat mene niinkuin elokuvissa. Hyvin olen kerennyt. Hakemuksia tipahtelee tasaiseen tahtiin, mutta sähköpostini ei varsinaisesti ole räjähtänyt käsiin. Hakemuksissa on valtavia eroja: toinen olettaa, että kaksi lausetta sähköpostiviestissä riittää, toinen on viilannut curriculum vitaensa kuvalla ja selkeällä taitolla.

Kun soitan hakijalle pääsystä työhaastatteluun, toivon, että vastaanottaja on innostunut tiedosta. Olin melko tyrmistynyt, kun erään hakijan kohdalla tuntui, että häiritsen häntä soitollani. Parempi ehkä olla vastaamatta huonossa tilanteessa tai vaikka pyytää heti puhelun alussa soittajaa palaamaan myöhemmin uudelleeen, eiköst? Teki mieleni perua haastattelupyyntö samantien.

Toivo

Onneksi kyse oli yksittäistapauksesta. Vastakohta ovat ne kaikki muut, joiden kanssa saan jakaa aidon ilontunteen. Tiedättehän, vähän kuin jollekin soittaisi, että olet voittanut lotossa? (Ai että, se olisi varmasti mahtava duuni!)

Se on nyt tullut entistä selvemmäksi, että ei tosiaan kannata hakea duunipaikkaa, joka ei oikeasti nappaa. Työnhakija myy itseään työnantajalle sähköpostiviestin otsikosta alkaen, joten kannattaa todellakin skarpata koko työnhaun kaaren ajan.

Tsemppiä kaikille työnhakuun!