Archive for the ‘Työelämä’ Category
-
Keskustelu luo elämyksiä – Opiskelupaikan vinkkilista
Mediatalo Opiskelupaikan kevään Bright Minds -tapahtumilla puhutaan niin ulkomailla opiskelusta kuin designista. Tällä viikolla kuitenkin pidettiin Pohjolalle oma tapahtuma Tampereella. Paikalle olisi halunnut yli 100 henkeä, joista puolet saatiin mahdutettua tapahtumatilaan. Illan kruunasi ihanan Laura Moision esitys, joka teki Opiskelupaikan Kaisasta ja Lassesta tamperelaisneidon faneja. Go Laura GO!
Lasse Leponiemi Mediatalo Opiskelupaikka Oy Opiskelupaikka.fi
Lue lisää -
Nyt potkitaan huonoa duunia!
Olen hekumoinut eilisen ja tämän päivän, taputtanut ja hihkunutkin, koska eilen Facebookissa starttasi ryhmä nimeltä Potkut huonolle duunille. Jäseniä on jo melkein 200, käy sinäkin liittymässä!
FB-ryhmän taustalla on Kunnon työn päivä, joka on 7.10. Ja taustatiedoksi: Maailman ammattiyhdistysliikkeen kattojärjestö ITUC järjestää joka vuosi tempauksen, joka on englantilaisittain World Day of Decent Work, suomalaisittain Kunnon työn päivä. Suomessa ITUCin jäseniä ovat palkansaajajärjestöt Akava, SAK ja STTK, jotka ovat siis tämän kampanja takana.Postaa kommenttisi!
Kampanjan sanoma on, että kaikilla on oikeus kunnon työhön ja onnelliseen elämään. Jotta mahdollisimman moni suomalainen nuori voisi tämän tilan tavoittaa, ihmisten täytyy käydä postaamassa FB-ryhmän seinälle omat tarinansa, kommenttinsa, neuvonsa ja vinkkinsä siitä, mitä he ovat tehneet parantaakseen omaa työtilannettaan. No, onhan hyvän työn tavoittamiseen muitakin keinoja, mutta Facebook on seuraavan kahden viikon ajan mahtavin kanava käydä aiheesta keskustelua ja nostattaa huumaa Kunnon työn päivän ympärille!
Ja kun Facebookista on puhe, käykää lukaisemassa Reetan viimeisin postaus Lahjontaa ja kärkevyyttä: Toimivan Facebook-kampanjan salaisuus.
Lähden viikonloppulaitumille, hekumoidaan taas maanantaina, kun vinkkejä ja kommentteja on sadellut lauantain ja sunnuntaina aikana!
Tiina – Opiskelupaikka – 0400 560 723
-
Ilmianna kuuluisat kasvot Opiskelupaikka.fi -lehden kanteen!
Palasin lomalta parahiksi tahkoamaan seuraavaa Opiskelupaikka.fi –lehteä, joka ilmestyy marraskuussa. Sivut täyttyvät ainakin ideatasolla hyvää vauhtia, mutta lehden kasvo uupuu vielä. Sopivinta kasvoa kanteen ei välttämättä löydetä vain pienen toimituksemme kontakteilla, niinpä kalastelen ilmiantoja täällä.Sinä opiskelija, lehtori, professori tai vaikka yrittäjä, jos tiedät tai tunnet kiinnostavan ja kuuluisan tyypin, joka opiskelee korkeakoulussa tai vaikka kansanopistossa, ilmiannan hänet minulle! Tärkeintä on, että lehden kasvo on in kohderyhmälle, lukioikäisille nuorille.
Ja kertauksena vielä niille, jotka eivät tiedä: Opiskelupaikka.fi -lehti jaetaan lukiolaisille ja lisäksi lehden voi bongata Studia-messuilla, suurimmissa työ- ja elinkeinotoimistoissa ja kirjastoissa. Painos on 40 000.
Viimeisin Opiskelupaikka.fi -lehti ilmestyi helmikuussa ja silloin kannessa komeili Jukka Rossi, X-Factor Extran juontaja. Lehden nettiversiota voi selailla tästä.
Ilmiantoja odottelen osoitteeseen tiina.leppiniemi@opiskelupaikka.fi
Tiina
-
Anteeksi, kiinnostanko minä teitä?
Asiakaspalvelu kiinnostaa korkeakoulusektorilla yhä useampia. Sekä opiskelijat ja yritykset vaativat asioiden helppoa hoitamista. Tosin usein korkeakoulujen oma palvelukulttuuri on rakentunut omien rakenteiden ehdoilla. Tällöin asiakas ei ole etusijalla vaan toiminta tapahtuu byrokratiarakenteen ehdoilla (lue artikkeli Sanssi-kortista), jotta sisäistä rakennetta ei tarvitse muuttaa. Lue lisää
Lasse Leponiemi Mediatalo Opiskelupaikka Oy Opiskelupaikka.fi -
Yrittäjä voi olla nykyään lälläri
Helsingin Sanomat uutisoi, että heikko työllisyystilanne on rohkaissut ihmisiä perustamaan yrityksiä. Yrittäjyyden lisääntyminen on hieno juttu. Harmi vaan, että siihen ryhdytään Suomessa vasta kun on pakko. Pelkäämme ottaa riskejä ja sellainenhan yrittäjyys tietyllä tapaa aina on. Vaikka oikeastaan ei enää olekaan. Tai ainakin tukea löytyy sitä haluavalle. Palaan tähän tuonnempana.
Yrittäjyyden mekassa, Yhdysvalloissa, tilanne on toinen. Jenkeiltä kadehdin heidän loputonta uskoaan itseensä ja omiin ideoihinsa. Tein vuosi sitten jutun Yhdysvalloissa vaihdossa olleesta Elisasta. Elisa kertoi olevansa rapakon tuolla puolen onnellisempi kuin kotimaassa. Onnellisuus tuli juuri ympäröivien ihmisten positiivisuudesta, idealismista, kannustuksesta. Tätä kohti ollaan menossa meilläkin, ainakin yrittäjyyden osalta ja ajatuksen tasolla.
Mahtavia juttuja ovat esimerkiksi ainakin pääkaupunkiseudulla toimiva yritysmentorointi ja yrityshautomot. Yliopistomaailmassa vielä vähän vieraita kummajaisia, mutta ammattikorkeakouluista tuppaa löytyvän jokaisesta. Hautomoiden idea on kypsytellä ehkä keskeneräisestäkin ideasta oikea yritys. Tukea tarjotaan esimerkiksi rahoitukseen ja verkostoitumiseen. Hautomoita on koulujen kyljessä, mutta myös vapailla markkinoilla toimivina yrityksinä.
Hautomoiden lisäksi loistopaikkoja ovat esimerkiksi osuuskunnat, joiden jäsenenä yrittämään voi lähteä pienellä riskillä. Osuuskunnat yhdistävät ehkä yleisimmin käsityöläisiä, mutta esimerkiksi nyt jo entisessä opinahjossani nuoret toimittajat työllistivät itseään osuuskunnan kautta.
Uusi muoto saada tukea omaan yrittäjyyteen ovat yhteisölliset työtilat, kuten Hub. Hubin idea on koota yhteen yrittäjiä, yrityksiä ja toimijoita, jotka voivat verkostoitua ja toimia luontevasti yhdessä samassa tilassa. Yhteisö on kansainvälinen ja Hubin jäsenet voivat verkostua myös globaalisti muiden hubilaisten kanssa, ja esimerkiksi käyttää paikallisen Hubin työtiloja työmatkoilla.
Hubin taustalla piilee myös hyvä. Hub on yhteiskunnallinen yhteisö, joka hyväksyy jäsenikseen vaan sopivat kriteerit täyttävät toimijat. Aate on edistää yhteiskunnan sosiaalista, taloudellista ja ympäristön hyvinvointia. Yhteisöllisyys ja muiden jäsenten tuki on tärkeässä roolissa. Jostain kumman syystä liike tuntuu kiinnostavan nimenomaan nuoria luovien alojen yrittäjiä..
Valmistumisen lähetessä, tulevaisuuden pelkojen iskiessä, mietin vakavissani itsekin yrittäjyyttä. Ainakin varalle ja vaikkapa osatoimisena. Toistaiseksi en ole vielä laittanut tikku ristiin asian eteen, mutta ajatus muhii mielessä.
Reetta
Reetta / Mediatalo Opiskelupaikka Oy http://www.mediataloopiskelupaikka.fi -
Sanssi mutta ei minulle
Luin tiistaina ilahduttavan ilmoituksen aamu-Hesarista: Työ- ja elinkeinoministeriö on laskenut liikenteeseen 20 000 Sanssi-korttia, joilla pyritään tukemaan vastavalmistuneiden työllistymistä. Saan medianomin paperit ulos kesäkuussa ja ajattelin, että johan lykästi: kortin avulla voin paikata puuttuvia kokemusvuosia.
Varasin suin päätä ajan TE-toimistosta ja jäin innolla odottamaan torstaita. “Mahtavaa!” ajattelin. Onpa Suomi hieno maa, kun nuoria kansalaisia tuetaan tällä tavoin vaikeina aikoina.
Koitti torstai ja kuinkas sitten kävikään…
1. Tutkintotodistus
– Sulla ei siis vielä ole tutkintotodistusta?
– Ei, valmistun kesäkuussa. Mutta haluaisin luonnollisesti työllistyä jo ennen sitä, koska eipä tässä oikein ole muutakaan tekemistä, kun kaikki opinnot on plakkarissa.
– Joo, no se tutkintotodistus kyllä tarvitaan.
Ei auttanut, vaikka ehdotin hankkivani koulultani todistuksen, jossa kerrottaisiin, että tämä neiti todella valmistuu kesäkuun puolivälissä. Se pitää olla juuri The Lappu. Sain aloitushaastatteluajan 21. kesäkuuta. Hiphiphuraa.
2. Olemassaoleva osa-aikainen työ
– Siis sä olet nyt töissä?
– Joo, mutta työ on vain osa-aikainen. Tällä setelillä voisin saada laajemman sopparin. Ja siis ylipäätään, toki haluan tehdä enemmän töitä nyt kun valmistun.
– Se vaikeuttaa kyllä tätä tilannetta.
– Siis mun pitäisi irtisanoutua nykyisestä tehtävästäni, jotta saisin tän kortin, josta EHKÄ on apua?
TEM:in tiedotteessa todetaan, että kortti poikkeaa aiemmin käytössä olleesta palkkatukisetelistä juuri sillä ominaisuudella, että saajan ei tarvitse olla työtön. Mielestäni on pöyristyttävää, että minulle vihjataan työ- ja elinkeinotoimistosta suoraan, että irtisanoudu. Ei mitään järkeä!
3. Työkokemus
– Sä oot aika monta työtä lopettanut omasta pyynnöstä.
– Joo, kyllä. Mutta kuten huomaat, olen aina siirtynyt suoraan uuteen työpaikkaan. Eikä ne työsuhteet ole mitään ihan lyhyitä kuitenkaan.
– Tää kyllä näyttää vähän. Että omasta pyynnöstä.
- -
– Sulla on aika paljon työkokemusta.
– No olen ollut koko ajan jossain töissä, tottakai. Mulle se on itsestäänselvyys.
– Tää Sanssi ei kyllä… Tää on tarkoitettu enemmänkin sellaisille, keillä ei ole mitään kokemusta.
TEM:in tiedotteesta 12.5.2010
Just. Ensiksi sain kuittailua siitä, että olen vaihtanut työpaikkaa. Kaikki vaihdokset ovat johtuneet joko elämäntilanteen muutoksesta (opiskelujen aloitus –> en pysty työskentelemään kokopäiväisesti) tai uralla etenemisestä (toisen alan töistä oman alan töihin).
Seuraavassa hetkessä minulla onkin sitten liikaa kokemusta! Kortin markkinoinnissa puhutaan koko ajan ammatillisesta tai vastaavasta tutkinnosta ja vastavalmistuneesta. Kun testasin sanssini, niin sain vastauksen, että minulla on mahdollisuus saada kortti, kun olen amk:sta valmistuva. Missään ei sanota, että minulla ei saisi olla kokemusta työelämästä. Ja hei come on, miten työkokemus kääntyykin minua VASTAAN? Eikö työkokemus ole pelkästään hyvä asia? Toisekseen, kuinka monta korkeakoulusta, yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta, valmistunutta tiedätte, kellä ei olisi työkokemusta?
Yhteenvetona…
- Ilman tutkintotodistusta en korttia saa. Käytännössä tulevan kuukauden aikana minulla ei ole varmaa tietoa siitä, voinko saada kortin. Jos nyt menisin työhaastatteluun, niin en tietäisi, voisinko käyttää tätä “loisteliasta valttikorttia” haastattelussa hyväkseni.
- Pitäisi hankkiutua työttömäksi. Mahdollisuuteni Sanssi-kortin saamiseen moninkertaistuisivat, jes!
- Jos olisin täysin työtön, milläs eläisin tulevan kuukauden? Sossun luukulleko? Osa-aikainen työ ei riitä elämiseen Helsingissä ja opintotukea en kesäkuulta saa. Voisin ehkä hakea sitä erikseen kesäkuulle, mutta hei, mikä järki? Ylimääräinen paperishow, rahat tulisivat kuitenkin vasta kesäkuun puolen välin jälkeen (aikaisintaan!), enkä ole varma saisinko edes niitä muutamaa sataslappusta, koska enhän varsinaisesti enää tee mitään opintoja.
- Olen liian kokenut. Koska minulla on työkokemusta, minä en lukeudu siihen piiriin, ketä halutaan tukea. No mites suu pannaan, kun oman alan avoimia työpaikkoja on koko maassa n. 20? Veikkaan, että tarvitsisin sen pienimmänkin edun nuorena työnhakijana, jotta minulla olisi edes pienen pieni mahdollisuus kilpailla kokemusta vastaan.
Ihan kiva idea tämä Sanssi-kortti. Tärkein tehtäväni tulevan kuukauden aikana ennen tutkintotodistuksen saamista on käydä kuittaamassa mol.fi:n sähköisestä palvelusta, että olen tutustunut työnhakuinfoon.
Ai niin, tämä on lempikohtani TEM:in tiedotteesta:
”Avainasemassa ovat erityisesti nuorten neuvojat ja työnantajapalveluita hoitavat virkailijat.”
Kokemukseni pohjautuu siis yhden virkailijan toimintaan ja voi olla, että virkailijoillekaan ei ole vielä ihan selvää, miten homma toimii. PITÄISI OLLA.
Toivottavasti Sanssi-kortti toimii muiden kohdalla paremmin kuin minun. Kävellessäni työkkärin ovesta ulos mietin, että pärjään paremmin yksin, ilman työkkärin apua.
Edes Paasosen Heikki ei tee Sanssi-kortista meikäläisen silmissä enää niin coolia.
Niin ja hei, kertokaa teidän näkemyksiänne. Pitäisikö yhteiskunnan tällaista “konkaria” edes tukea? Onko koko kortissa päätä tai edes häntää?
Reetta
Reetta / Mediatalo Opiskelupaikka Oy http://www.mediataloopiskelupaikka.fi -
Kuka lähtee mörköjahtiin?
Minua on viime aikoina lykästynyt, sillä olen saanut osallistua viime aikoina hienoihin tapahtumiin (kuten tätä blogia lukiessa voi päätellä). Tiistaina vuorossa oli Opiskelupaikan oma seminaari, jossa aiheena oli nuorten sitouttaminen ja yhteisöt. Hilasin itseni flunssaisena paikalle, koska toki opiskelupaikkalaisena, mutta myös vanhana järjestöjermuna kiinnosti mitä puhujilla on sanottavaa. (Tässä välissä: anteeksi kaikille, ketkä joutuivat kärsimään köhinästäni.)
Päivän aloitti Markus Keränen 15/30 Researchistä, joka julkaisi maaliskuussa kansallisen nuorisotutkimuksen. Tutkimuksen mukaan nuoret tuntevat ensisijaisesti pelkoa ja epävarmuutta ajatellessaan työelämää ja tulevaisuutta. Omaan arkeen puolestaan kuuluvat tunteet kuten tyytyväisyys, rakkaus ja onnellisuus. Aika hurjaa, vai mitä?
Kepitä ilkeä lohikäärme!
Itse lukeudun tutkimuksen ikähaarukkaan 24 ikävuodella. Kuittaan tulokset täysin. Olen juuri valmistumassa ammattikorkeakoulusta ja matkalla “aikuisten oikeesti” työelämään. Olen aina luottanut siihen, että hyvät tyypit saavat töitä. Tällä hetkellä työmarkkinat kuitenkin näyttäytyvät linnoituksena, jota ympäröi vallihauta ja vartioi lohikäärme. Vallihauta on tyhjyys: työpaikkoja ei ole. Lohikäärme on työnantajat, jotka yrittävät selviytyä mahdollisimman pienellä työvoimalla ja työtuntimäärällä. Rakennan ahkerasti katapulttia, joka sinkoaisi minut vallin tuolle puolen, mutta en ole varma riittääkö se. Lohikäärmettä varten yritän keksiä loitsun, jolla saisin sen pauloihini.
Maailman tulevaisuudessa pelottaa esimerkiksi ilmastonmuutos. Jos nyt maalaillaan piruja seinille, niin luonto on myös osoittanut mahtiaan tänä vuonna: ainakin kolme suurta ja tuhoisaa maanjäristystä, ihmishenkiä vaatineita tulvia ja tulivuori. Ei ihme, että pelottaa.
Tulevaisuus ei saa olla mörkö
Ainoa positiivinen tunne maailman tulevaisuuteen liittyvässä kärkikymmenikössä oli toivo. Toivoa siis on, mutta se kaipaa vahvistusta! Keränen haastoi yleisön miettimään, miten saataisiin nuorille “positiivisuuden majakoita”, jotka hohkaisivat lisää tätä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Haaste on valtaisa. Ilmastonmuutos on hankalampi keissi, jätetään se tässä muille, mutta fiilikset työelämää kohtaan pitäisi saada kohtuu helposti muutettua. Itse ammattikorkeakoulua käyneenä koen, että koululla on paljon petrattavaa. Mielestäni esimerkiksi työnantaja- ja työntekijäliitot voisivat olla vahvemmin koulujen arjessa mukana tuomassa tietoa työelämästä ja erilaisista mahdollisuuksista. Oman kokemukseni mukaan koulujen henkilökunta kyllä avaa ovet kaikille halukkaille tulijoille. Onhan se myös koulun etu, että heidän opiskelijansa työllistyvät valmistuttuaan.
Koen olevani etuoikeutettu, koska olen työskennellyt Opiskelupaikassa ja tehnyt viimeisen vuoden aikana useampia juttuja nuorten työllistymisestä. Mitkä alat vetävät, miten voi pedata tulevaa työpaikkaa parhaiten, miten etsiä töitä, mitä jos töitä ei ole. Väitän, että harvalla tämä kaikki tieto on. Mutta sen pitäisi olla! Silloin ei pelottaisi niin helkkaristi! Lukiolaisten Liitossa toimiessani ajoimme lukioihin pakolliseksi aineeksi kansalaistaidon kurssia, jolla opetettaisiin asioita verovähennyksistä järjestötoimintaan. Samanlainen kurssi pitäisi olla myös korkeakouluissa, mutta puhtaasti työelämään keskittyvä: näin teet hyvän työhakemuksen, näin käyttäydyt haastattelussa. Eikä mitään luentomaista jargonia, vaan tekemistä! Työnantajia voisi pyytää vierailemaan tunneilla ja tekemään “testihastatteluja”, jonka jälkeen he antaisivat palautetta opiskelijoille.
Työelämästä ja tulevaisuudesta pitää puhua realistisesti, mutta mörköjä niistä ei saisi tulla.
Miten lähdetään mörköjahtiin ja pystytetään niitä Markuksen peräänkuuluttamia positiivisuuden majakoita?
(Pitäisi muuten oikeesti lukea se Himasen Kukoistuksen käsikirja, niin Lasse ei pääse taas kuittailemaan sillä.)
Reetta
Reetta / Mediatalo Opiskelupaikka Oy http://www.mediataloopiskelupaikka.fi
Linkit
Blogin avainsanat
Viimeisimmät kommentit
- Tweets that mention Aktivoivaa katumainontaa: videoseinä Helsingissä | Opiskelupaikka -- Topsy.com: Aktivoivaa katumainontaa: videoseinä Helsingissä
- Vesa Vilenius: Aktivoivaa katumainontaa: videoseinä Helsingissä
- Ilkka Sallinen: Bloggaajat
- jussi mahkala: Lahjontaa ja kärkevyyttä: Toimivan Facebook-kampanjan salaisuus
- lasseleponiemi: Koulutus on liiketoimintaa